Onko meillä sielu?

Mitä tapahtuu kun kuolemme? Mikä ohjailee päätöksiämme? Olemmeko vain mahtava kone vailla sielua? Nämä ovat varmasti kysymyksiä mitä olemme jokainen miettinyt elämämme aikana. Emme varmasti ikinä saa tietää tätä mysteeriä, mutta pohditaan kuitenkin asiaa. Tahdon pohtia asiaa hieman syvällisemmin ja mielelläni kuulla viisaampieni mietteitä.

Jos saisin kysyä kolme kysymystä joltain Jumalalta tai kaiken tietävältä tietokoneelta, kysyisin seuraavat: mikä, missä ja miksi olen? Joten turha toivoa, että tämä artikkeli toisi muuta kuin pohdiskelua vähintäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Ainoa mitä tiedämme varmasti on, että kukaan ei voi tietää varmasti! Jotta pohdinta pysyy kasassa jaetaan se osiin jossa pohditaan tiettyä teemaa kerrallaan. Ensimmäisenä voisimme pohtia...


Mikä on sielu?

Niin mikä se on? En todellakaan tiedä, eikä tiedä kukaan keneltä olen sitä kysynyt. Meillä on kasa oletuksia mikä se voisi olla, mutta ne eivät silti vastaa kysymykseen mikä sielu on. Mihin tarvitsemme edes sielua? No siihen palaamme myöhemmin. Mutta oletamme sielun varmasti olevan jokin tajuntaa joka ohjailee tätä mekaanista konetta. Koneisto tekee perus päätökset automaattisesti, mutta sielu hienovaraisesti ohjailee taustalla.

En kykene ymmärtämään miten jokin näkymätön voi vaikuttaa näkyvään? Miten jokin jota emme voi havaita vaikuttaa havaittavaan maailmaan? Mikäli se vaikuttaisi voisimme mitata sen ja silloin se lakkaisi olemasta näkymätön. En myöskään täysin kykene ymmärtämään mistä ihmisen ajatus tai päätös ajatella jotain tulee? Mutta se ettei - erityisesti vatipää kuten allekirjoittanut - ymmärrä jotain ei ole todiste sielun olemassaolosta tai olemattomuudesta.

On olemassa väitteitä ruumiista irtautumis kokemuksia ja edellisen elämän muistamisia joita emme pysty vielä selittämään aukottomasti muutoin kuin teorialla sielusta, mutta tämäkään ei mielestäni todista sielun olemassaoloa. Se todistaa vain sen, että emme ymmärrä ilmiötä.

Myös pakko ottaa ajatus ihmisestä joka on saanut päähänsä vamman ja on todella väkivaltainen ja epävakaa. Voimme nähdä hänet pahana sieluna, mutta vika on sangen fyysinen. Ja voi tuota sielu parkaa millaisen karmisen velan tai kiirastulen tuolla vammalla itselleen ansaitsi. No eikö kaikki käytös ole jossain määrin fyysistä? Möykkäät nakkijonossa niin se tuskin johtuu epäkypsästä sielustasi, vaan kehosi kemiasta ja ympäristötekiöistä.

Mikä siis sielu on? Missä se on? Miksi se on? Ei hajuakaan, mutta miksi oletamme meidän omaavan sielun? Noh, tähänkin palaamme myöhemmin.




Sieluton olento

Otetaan hypoteesi, jossa sinut kloonataan sinusta otetaan dna:ta ja siitä kasvatetaan tismalleen samanlainen yksilö kuin sinä olet. Koska dna pitää sisällään kehosi 'rakennus ohjeet' tulee kehostasi täydellinen kopio. No onko klooni sinä? Ei. Se on kasvanut eri ympäristössä ja on näin ollen täysin erilainen yksilö kuin sinä. Mutta onko sillä eri sielu? Jaa-a ken tietää, mutta varmaa on että hänen persoonansa on eri johtuen ympäristöstään. Joten emme voi olettaa minkään mystisen sielun vaikuttaneen erilaisuuteen. Erilaisuuden ovat siis tehneet erillaiset influenssit.

No hullu tiedemies valmistaa koneen joka voi kopioida ihmisen ja sinut tietysti kopioidaan ensimmäisenä. Astelet kammioon, tarkistat ettei siellä ole kärpästä ja astuessasi ulos näet kuinka kone luo sinusta kopiota. Kopioon siirretään täydellisesti muistosi ja kokemuksesi ja hän on viimeisintä atomiaan myöten täydellinen kopio. Onko hänellä sielu? Jos on onko hänellä eri sielu kuin sinulla? Jos on eri sielu miksi hän on tismalleen samanlainen? Hän ei edes tiedä olevansa kopio. Kukaan kaverisi ei voi huomata hänen olevan kopio. Hän jopa kuvittelee olevansa sinä, aivan kuten sinäkin. Miksi hänellä olisi eri sielu ja jos olisi eikö hänen tulisi olla erilainen? Miksi sinulla olisi sielu mutta hänellä ei?

Viedään ajatusta vielä pidemmälle. Sinulta korvataan ruumiinosia robotti osiin. Ensin kädet ja jalat. Koet olevasi sama ihminen edelleen eikö vain? Missä vaiheessa muutut sieluttomaksi robotiksi? Olet nyt tilassa jossa muistutat robocoppia ja omaat vain aivot jotka ovat alkuperäistä, onko sinulla vielä sielu? Entä kun aivoistasi tehdään mallinnus ja tiedot siirretään tietokoneelle joka vaihdetaan aivojesi tilalle. Onko sinulla vielä sielu? Jos on niin miksi sitten taskussani olevalla nokialla ei ole sielua? Kiinnittyykö sielu vain tietyn älykkyyden omavaan kokonaisuuteen? Jos näin, niin mikä on se raja? Jos vastasit ei ole, niin onko sielu sitten aivoissa? Eikö tämä tarkoita, että sielu on 'vain' aivojen mahtava kyky tehdä laskelmia?

Vielä tehostaakseni äskeistä skenaariota ajatellaan että joudut onnettomuuteen ja aamulla heräät äsken ajateltuna robottina tietokone aivoineen. Olet yhä sinä eikö joo? Mitä ajattelet ja tunnet jos kuulet jonkun puhuvan käytävällä 'ei roboteista tarvitse välittää ei niillä ole sielua' ?

Pää kiinni siellä käytävällä!

Miksi uskomme sieluun?

Ehkä emme tahdo hyväksyä ajatusta siitä että kuolemme. Emme elä ikuisesti, ehkä se ajatus on vain liian haastava hyväksyä. Tuudittaudumme helposti ajatukseen, että elämän jälkeen olisi jotain ehkä välttääksemme tämän ahdistavan todellisuuden. En siis sano etteikö elämän jäkeen olisi jotain, mutta siihen teoriaan uskominen on uskomista johonkin mille ei ole mitään todellista näyttöä eikä mitään perusteita! Hattivatteihin voi myös uskoa aivan kuten kaikkiin teorioihin, mutta se on edelleen vain olettamus. Teorioita on rajattomasti ja sielu on yksi niistä. Jopa sielusta itsestään on lukemattomia teorioita reinkarnaatiosta ikuisiin helvetteihin. Sielu voi olla totta, mutta miksi siihen suhtautuminen kriittisesti on niin vaikeaa? Ehkä se johtuu juuri tästä pelosta.

Toivon vilpittömästi, että meillä olisi sielu ja saisin jatkaa matkaani kuoleman jälkeen, mutta ikävä kyllä se teoria ei ole vakuuttanut minua kovin suuresti. Emmehän tahdo tuudittautua ajatukseen vain koska ajatus on miellyttävä. Siten emme pääse koskaan eteenpäin. En tahdo saada sinua vakuuttuneeksi ettei meillä ole sielua, vaan toivoisin tämän artikkelin herättävän uusia ajatuksia.

Toivotan kaikille teille rakkaille sielun veljille ja siskoille hyvää itsenäisyyspäivää ja joulua 2011!

Ihmiskunnan kolme suuntaa

Suuria yhteiskunnallisia mullistuksia on edessä. Ympäristö ongelmien ja suuren väestönmäärän lisäksi yhteiskuntamme talous ja politiikka repeilee liitoksistaan. Teknologinen kehittyminen on se voima joka vie yhteiskuntaamme eteenpäin. Jotta sivilisaatiomme ei romahtaisi meidän on reagoitava tietyllä tavoin sopeutuaksemme maailmaan. Meillä on kolme suuntaa mihin mennä, mutta vain yksi niistä ei johda lajimme tuhoon. Lähdetäänpä sitten tarkastelemaan nuo kolme vaihtoehtoa kerrallaan läpi.


1. Paikallaan pysyminen / Menneeseen palaaminen

Tätä kuulee varsin usein. Ihmiset janoavat takaisin milloin markaa, milloin entisajan konservatiivisuutta jolloin miehet oli miehiä ja naiset naisia. Tässä tapauksessa oletetaan että voimme pysäyttää kehityksen ja jäädä nauttimaan elämästä tietylle tasolle. Vailla huolia, vailla murheita elämä kulkee yksinkertaista kaavaa sukupolvesta toiseen. Ei huolia talouskriiseistä, ympäristöstä eikä kenkään tarvitse yrittää opetella niitä älypuhelimia jotka ovat niin vaikeita käyttää. Kuulostaa paratiisilta, mutta onko asia näin yksinkertainen? Onko tässä vastaus mihin suuntaan kulkea?

Tuomio: 
Tuho! Paikallaan pysyminen nimenomaan johtaa kohti tuhoa! Lähes kaikki ongelmat johtuvat siitä ettemme ole sopeutuneet muuhun kehitykseen vaan olemme vastustaneet sitä. Emme voi pysäyttää kehitystämme joten kehitys etenee halusimme sitä tai emme. Mutta vaikka voisimme pysäyttää kehityksen ja pysähtyä johonkin haluamallemme tasolle, haluaisimmeko jäädä? Eikö elämän suola juuri ole kehittyminen? Olisiko elämässä mitään mieltä, jos se olisi vuosituhansia vain sitä samaa puurtamista ilman päämäärää? Henkilökohtaisesti uskon, että mikäli elämällä on tarkoitus on se tarkoitus kehittyminen.

Mikäli pyrimme vastustamaan teknologiaa emmekä ota sitä vastaan emme hallitse sitä. Emme voi kehittyä ilman, että otamme kehitystä vastaan. Meillä on suuria ongelmia ratkottavana kuten ilmaston lämpeneminen ja suuri ihmispopulaatio niitä emme voi ratkaista kuin kehittyneen teknologian avulla. Eteenpäin meneminen on siis välttämätöntä! Tästä pääsemme seuraavaan skenaarioon.


2. Odotamme kehityksen ratkaisevan ongelmat.

Mikäli siis teknologia on avain ongelmien ratkaisuun on siis vain ajan kysymys kunnes joku viisas keksii jotain mullistavaa, eikö? Tässä mallissa nautimme elämästä liiemmin huolehtimasta mistään, odottaen sitä päivää jolloin joku tiedemies keksii kaiken mullistavan keksinnön ja maailmasta tulee paratiisi. Voimme nauttia kaikista tekniikan tuomista hienouksista ja elämästä. Meidän ei tarvitse osallistua kehitykseen joku viisas kyllä hoitaa homman.

Tässä mallissa on huomioitu kehittyminen ja sitä jopa otetaan avosylin vastaan siihen osataan sopeutakkin, mutta riittääkö se? Voimmeko vain nauttia tekniikasta, nojata selkänojaan ja odottaa huomista? Tämä kuulostaa houkuttelevaslta, mutta miten on?

Tuomio:
Tuho! Tämä ei ole aivan yhtä totaalinen tuho kuin paikallaan pysymisessä, mutta tämä tie johtaa samaan rotkoon ennen pitkään myös. Miksi se koituu tuhoon? Koska ihmiskunta ei kehity. Tai kehittyy, mutta ei riittävän nopeasti. Tämä on itseasiassa melko klassinen tuhon tie, edistynyt teknologia primitiivisen mielen käsissä. Voimme nähdä esimerkkejä oman sivistyksen matkalta mm. kuinka olemme käyttäneet atomipommia. Kuvittele mitä tapahtuisi jos voisimme tehdä atomipommista kännykän kokoisen tällä sivistyksen tasolla? Teknologiamme tulee joskus olemaan tuolla tasolla joten mikäli mielimme selviyä emme voi vain olla passiivisia siivellä eläjiä.


3. Hyväksymme muutokset ja sivistämme itseämme

Tässä mallissa tiedostetaan ympäristön jatkuva muutos. Mikään ei ole varmempaa kuin jatkuva muutos! Ihmiset ovat myös valveutuneita ja kehittävät itseään. He tietävät että suurin onni tulee siitä kun ymmärtää asioita. Ongelmat joita yhteiskunnassa näemme johtuu lähes poikeuksetta ymmärtämättömyydestä. Meidän tulee kehittyä jotta voimme elää sivistyneessä huikean teknologian omaavassa yhteiskunnassa. Kuten kamppailulajeissa sinulle ei alkeiskursseilla opeteta kuolettavia tekniikoita ja tälle on luonnollinen syynsä.Mikäli opetettaisi olisi lauantai iltanan kebab-jonossa kasa ruumiita! Samasta syystä emme voi vain ottaa vastaan kehittynyttä teknologiaa, vaan meidän tulee kasvaa siihen.

Teknologia on kaksiteräinen miekka, sitä voi käyttää joko hyvään tai pahaan. Mutta kumpaan sitä käytetään, riippuu siitä miten hyvin pystymme ymmärtämään todellisuutta jossa elämme. Meidän pitää itse olla se muutos ja meidän pitää itse olla sitä mitä muidenkin toivomme olevan!

Tuomio: 
Oikea suunta! Vaihtoehto kolme on siis oikea suunta. Se siis vie meidät juustolle. Kehitys on välttämätön emmekä voi sitä pysäyttää. Teknologia kehittyy suunnatonta vauhtia ja on todellinen uhka vastuuttomissa käsissä. Ihmiskunnan kehittyminen varmistaa sen, että käytämme teknologiaamme vastuullisesti ja kestäviin toimiin.

Otetaan ajatusleikkinä tilanne jossa kaikki saisivat yhtäkkiä rajattoman pääsyn resursseihin. Voitko kuvitella mikä anarkia tuolla vallitsisi? Hetken päästä joku jyräyttäisi jo tuomiopäivän pommin omien primitiivisten maailmankatsomuksien vuoksi. Vähintäänkin sotisimme joidenkin täysin merkityksettömien mielipide erojen takia! Tämän vuoksi meidän tulisi omata mahdollisimman laaja perus-sivistys jo pelkästään siksi, että teknologian hinta tulee laskemaan tulevaisuudessa rajusti!

Meidän tarvitsisi päästä minä ajattelusta me ajatteluun tiedostaa, että minun itseni tulee kehittyä sekä hallita itseämme emmekä kulkea vain vaistojemme vietävänä.


Toivon että sait jotain ajateltavaa tästä hajanaisesta artikkelista. Kiitän ajastasi ja toivotan rauhaisaa joulun odotusta teille rakkaat ystävät :)