Mitä tapahtuu kun kuolemme? Mikä ohjailee päätöksiämme? Olemmeko vain mahtava kone vailla sielua? Nämä ovat varmasti kysymyksiä mitä olemme jokainen miettinyt elämämme aikana. Emme varmasti ikinä saa tietää tätä mysteeriä, mutta pohditaan kuitenkin asiaa. Tahdon pohtia asiaa hieman syvällisemmin ja mielelläni kuulla viisaampieni mietteitä.
Jos saisin kysyä kolme kysymystä joltain Jumalalta tai kaiken tietävältä tietokoneelta, kysyisin seuraavat: mikä, missä ja miksi olen? Joten turha toivoa, että tämä artikkeli toisi muuta kuin pohdiskelua vähintäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Ainoa mitä tiedämme varmasti on, että kukaan ei voi tietää varmasti! Jotta pohdinta pysyy kasassa jaetaan se osiin jossa pohditaan tiettyä teemaa kerrallaan. Ensimmäisenä voisimme pohtia...
Mikä on sielu?
Niin mikä se on? En todellakaan tiedä, eikä tiedä kukaan keneltä olen sitä kysynyt. Meillä on kasa oletuksia mikä se voisi olla, mutta ne eivät silti vastaa kysymykseen mikä sielu on. Mihin tarvitsemme edes sielua? No siihen palaamme myöhemmin. Mutta oletamme sielun varmasti olevan jokin tajuntaa joka ohjailee tätä mekaanista konetta. Koneisto tekee perus päätökset automaattisesti, mutta sielu hienovaraisesti ohjailee taustalla.
En kykene ymmärtämään miten jokin näkymätön voi vaikuttaa näkyvään? Miten jokin jota emme voi havaita vaikuttaa havaittavaan maailmaan? Mikäli se vaikuttaisi voisimme mitata sen ja silloin se lakkaisi olemasta näkymätön. En myöskään täysin kykene ymmärtämään mistä ihmisen ajatus tai päätös ajatella jotain tulee? Mutta se ettei - erityisesti vatipää kuten allekirjoittanut - ymmärrä jotain ei ole todiste sielun olemassaolosta tai olemattomuudesta.
On olemassa väitteitä ruumiista irtautumis kokemuksia ja edellisen elämän muistamisia joita emme pysty vielä selittämään aukottomasti muutoin kuin teorialla sielusta, mutta tämäkään ei mielestäni todista sielun olemassaoloa. Se todistaa vain sen, että emme ymmärrä ilmiötä.
Myös pakko ottaa ajatus ihmisestä joka on saanut päähänsä vamman ja on todella väkivaltainen ja epävakaa. Voimme nähdä hänet pahana sieluna, mutta vika on sangen fyysinen. Ja voi tuota sielu parkaa millaisen karmisen velan tai kiirastulen tuolla vammalla itselleen ansaitsi. No eikö kaikki käytös ole jossain määrin fyysistä? Möykkäät nakkijonossa niin se tuskin johtuu epäkypsästä sielustasi, vaan kehosi kemiasta ja ympäristötekiöistä.
Mikä siis sielu on? Missä se on? Miksi se on? Ei hajuakaan, mutta miksi oletamme meidän omaavan sielun? Noh, tähänkin palaamme myöhemmin.
Sieluton olento
Otetaan hypoteesi, jossa sinut kloonataan sinusta otetaan dna:ta ja siitä kasvatetaan tismalleen samanlainen yksilö kuin sinä olet. Koska dna pitää sisällään kehosi 'rakennus ohjeet' tulee kehostasi täydellinen kopio. No onko klooni sinä? Ei. Se on kasvanut eri ympäristössä ja on näin ollen täysin erilainen yksilö kuin sinä. Mutta onko sillä eri sielu? Jaa-a ken tietää, mutta varmaa on että hänen persoonansa on eri johtuen ympäristöstään. Joten emme voi olettaa minkään mystisen sielun vaikuttaneen erilaisuuteen. Erilaisuuden ovat siis tehneet erillaiset influenssit.
No hullu tiedemies valmistaa koneen joka voi kopioida ihmisen ja sinut tietysti kopioidaan ensimmäisenä. Astelet kammioon, tarkistat ettei siellä ole kärpästä ja astuessasi ulos näet kuinka kone luo sinusta kopiota. Kopioon siirretään täydellisesti muistosi ja kokemuksesi ja hän on viimeisintä atomiaan myöten täydellinen kopio. Onko hänellä sielu? Jos on onko hänellä eri sielu kuin sinulla? Jos on eri sielu miksi hän on tismalleen samanlainen? Hän ei edes tiedä olevansa kopio. Kukaan kaverisi ei voi huomata hänen olevan kopio. Hän jopa kuvittelee olevansa sinä, aivan kuten sinäkin. Miksi hänellä olisi eri sielu ja jos olisi eikö hänen tulisi olla erilainen? Miksi sinulla olisi sielu mutta hänellä ei?
Viedään ajatusta vielä pidemmälle. Sinulta korvataan ruumiinosia robotti osiin. Ensin kädet ja jalat. Koet olevasi sama ihminen edelleen eikö vain? Missä vaiheessa muutut sieluttomaksi robotiksi? Olet nyt tilassa jossa muistutat robocoppia ja omaat vain aivot jotka ovat alkuperäistä, onko sinulla vielä sielu? Entä kun aivoistasi tehdään mallinnus ja tiedot siirretään tietokoneelle joka vaihdetaan aivojesi tilalle. Onko sinulla vielä sielu? Jos on niin miksi sitten taskussani olevalla nokialla ei ole sielua? Kiinnittyykö sielu vain tietyn älykkyyden omavaan kokonaisuuteen? Jos näin, niin mikä on se raja? Jos vastasit ei ole, niin onko sielu sitten aivoissa? Eikö tämä tarkoita, että sielu on 'vain' aivojen mahtava kyky tehdä laskelmia?
Vielä tehostaakseni äskeistä skenaariota ajatellaan että joudut onnettomuuteen ja aamulla heräät äsken ajateltuna robottina tietokone aivoineen. Olet yhä sinä eikö joo? Mitä ajattelet ja tunnet jos kuulet jonkun puhuvan käytävällä 'ei roboteista tarvitse välittää ei niillä ole sielua' ?
 |
| Pää kiinni siellä käytävällä! |
Miksi uskomme sieluun?
Ehkä emme tahdo hyväksyä ajatusta siitä että kuolemme. Emme elä ikuisesti, ehkä se ajatus on vain liian haastava hyväksyä. Tuudittaudumme helposti ajatukseen, että elämän jälkeen olisi jotain ehkä välttääksemme tämän ahdistavan todellisuuden. En siis sano etteikö elämän jäkeen olisi jotain, mutta siihen teoriaan uskominen on uskomista johonkin mille ei ole mitään todellista näyttöä eikä mitään perusteita! Hattivatteihin voi myös uskoa aivan kuten kaikkiin teorioihin, mutta se on edelleen vain olettamus. Teorioita on rajattomasti ja sielu on yksi niistä. Jopa sielusta itsestään on lukemattomia teorioita reinkarnaatiosta ikuisiin helvetteihin. Sielu voi olla totta, mutta miksi siihen suhtautuminen kriittisesti on niin vaikeaa? Ehkä se johtuu juuri tästä pelosta.
Toivon vilpittömästi, että meillä olisi sielu ja saisin jatkaa matkaani kuoleman jälkeen, mutta ikävä kyllä se teoria ei ole vakuuttanut minua kovin suuresti. Emmehän tahdo tuudittautua ajatukseen vain koska ajatus on miellyttävä. Siten emme pääse koskaan eteenpäin. En tahdo saada sinua vakuuttuneeksi ettei meillä ole sielua, vaan toivoisin tämän artikkelin herättävän uusia ajatuksia.
Toivotan kaikille teille rakkaille sielun veljille ja siskoille hyvää itsenäisyyspäivää ja joulua 2011!
