Suomen zeitgeist-liike on suomentanut Peter Josephin luennon where are we going ensimmäisen osan. Luento käsittelee mm. yhteiskuntamme häiriöteköitä ja niiden aiheuttjia, sekä rahatalouden epäedullisia vaikutuksia yksilöön sekä kaikkeen globaalisti. Loistavaa asiaa! En oikein tiedä tarkalleen kuka tuon on suomentanut, mutta kuka ikinä onkaan hänelle suuri kiitos!
Tässä videolla on luennon toinen osa jossa käsitellään mm. resurssipohjaista taloutta, venus projectia, teknologian mahdollisuuksia sekä muutos prosessia. Tähän ei tietääkseni ole tekstejä vielä, mutta tuon ne tänne kyllä heti, kun valmistuvat.
Tässä luennon ensimmäinen osa tekstinä:
Osa 1
Maharishin yliopisto. 15. marraskuuta 2009.
Esitelmän otsikko on "Mihin olemme menossa?".
Tämä on itseasiassa toinen osa kaksiosaisesta luennosta. Ensimmäinen osa tehtiin Lontoossa nimellä "Missä olemme nyt?" Joka käsitteli rahajärjestelmää ja muita aiheita joista voit olla tietoinen jos olet seurannut työtäni, jota teen Zeitgeist-liikkeen parissa, joka on aktivismi-ja kommunikaatiohaara toisesta järjestöstä nimeltä The Venus Project.
Lisää näistä järjestöistä myöhemmin. Osa 1: Evoluution selkäreppu.
Arviolta 10 000 vuotta sitten ihmislaji siirtyi uuteen sosiaaliseen ajatusmalliin, joka tunnetaan nykyään nimellä "Neoliittinen vallankumous".
Tänä aikana aloimme siirtymään pääosin tasa-arvoisista yhteiskunnista,
jotka koostuivat metsästäjä-keräilijöistä maatalousvallankumoukseen, jossa ruuanviljely korvasi muut tavalliset ruuanhankkimislähteet. Täten se mahdollisti lisääntyneen tuotannon sääntelyn. Samaan tapaan, näyttäisi tapahtuvan merkittävää kehittymistä tänäpäivänä teknologian suhteen.
Kiviset työkalut kehittyivät, kunnes myöhemmin tuli pronssikausi,
jossa käytettiin enemmän takokelpoisempaa kuparia, ja sitten rautakausi, joka mahdollisti enemmän voimaa. Niin edelleen, luulen että me kaikki tiedämme nämä kuviot.
Tästä pisteestä lähtien voimme katsoa taakse ja huomata jatkuvasti kasvavan teknologisen kehityksen. Itseasiassa kyseessä on eksponentiaalinen kasvu.Tämä Ray Kurzweilin tekemä kaavio kuvastaa keksintöjen massakäytössä tapahtunutta eksponentiaalista kasvua, erityisesti kommunikaatio- ja tietokonetekniikan käytössä. Sen vieressä on toinen kaavio joka näyttää teknologisten keksintöjen historian ja hämmästyttävän nopeuden yleiskehityksessä. Mielestäni on turvallista sanoa, että teknologinen evoluutio, ja täten tiede itse on ollut ja tulee olemaan keskeinen tekijä kehityksen ja muutoksen ajurina. Se on selkeästi suurin tekijä ihmiskunnan kehityksessä, ei pelkästään konkreettisten asioiden saavuttamiseksi vaan myös pehmeämpien asioiden kuten uskomustemme, filosofian, ajatusmalliemme ja koko maailmankuvamme muokkaajana. Tieteellinen metodi itse on teknologisen työkalun muoto
ja sen soveltaminen on jatkuvasti edistänyt ymmärrystämme ympäröivästä maailmasta edesauttaen jatkuvaa muutosta.
Valitettavasti, kulttuuriset uskomukset, yhteiset uskomuksemme, perinteet
kulkevat hyvin harvoin yhdessä sosiaalisesti edistyksellisen tieteen ja teknologian kanssa. Tätä kutsutaan "Kulttuurin viivästykseksi".
Tämä johtuu sosiaalisista perinteistä, perinteisistä arvoista ja vakiintuneista instituutioista. Nämä tunnepohjaiset perinteet... pahoittelen tätä kuvaa mutten pystynyt vastustamaan kiusausta. Nämä tunnepohjaiset perinteet ovat meille lohdutuksen lähde. Itseasiassa tässä on hyvä esimerkki: Kun olin tulossa lentokentältä, näin amisseja, he ilmeisesti asuvat lähistöllä, ja he ajoivat kadulla, oli pimeää, ja mitä heillä olikaan?
Heillä oli sähkövalot hevoskärryissään. Olin että "Hei! Tuo on huijaamista!"
Asia on niin, että minkään perinteisen laitoksen on vaikeaa mennä eteenpäin ilman että lopulta antaisivat periksi teknologialle, joka helpottaa elämää. Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä, jonka moni teistä on varmaan kuullut ennenkin, on italialainen fyysikko ja tähtitieteilijä Galileo
kun hän ensi kertaa osoitti maapallon kiertävän aurinkoa.
Hän sai vakavia uhkauksia ja vastustusta poliittisilta ja uskonnollisilta instituutioilta. Koska se oli todella vastoin uskonnollisia tekstejä
ja siten perinteitä. Inkvisitio kielsi Galileon töiden julkaisun 76 vuodeksi hänen kuolemansa jälkeen. Todellisuudessa institutionaaliset laitokset
tarkoittaen perinteisiksi instituutioiksi kutsuttuja sekä yhteiskunnallisia vaikutusvaltaisia instituutioita, filosofisia dogmia, korporaatioita ja hallituksia, näillä kaikilla on suuri taipumus osallistua kieltämiseen, epärehellisyyteen ja korruptioon säilyttääkseen ja ikuistaakseen oman valtansa. Tuloksena on jatkuva kulttuurinen viivästys, joka tarkoittaa
kehityksen, uusien mallien ja yhteiskunnallisesti merkittävävän tieteellisen edistyksen vastustamista. Se on kuin kävelisi tiiliseinän läpi.
Vakiintunut valta perinteineen pyrkii säilymään muuttumattomana
omien etujensa ja mukavuuksiensa vuoksi. Nyt, katsotaanpa tätä ilmiötä modernimmassa yhteydessä. Tarkastellaan yhtä vanhinta laitosta joka on käytössä vielä tänäpäivänä.
Rahajärjestelmä.
Kun sanon rahajärjestelmä, en tarkoita alkuperäistä rahakäytäntöä, korkojen tasoja, hyvin pientä varantokäytäntöä, keskuspankkeja tai mitään muuta osatekijää. Minä viittaan itse rahajärjestelmän perustaan joka on kannustimien, hankintojen ja vaihdon järjestelmä. Ensimmäiseksi, kysytäänpä keskeisin kysymys. Miksi me keksimme rahan? Vaikka valtaväestö niin luuleekin, raha ei ole luonnollinen resurssi. Se ei myöskään ole sidottu resursseihin. Raha on yhteiskunnallinen käytäntö niukkuuden hallintaan ja luovuuden palkitsemiseen. Jos ihminen kasvattaa ruokaa maatilkulla, tälle tuotteelle annetaan arvo.
1) Pohjautuen kuinka vähissä tuote on alueella täten sen tasoa verrataan saatavuuteen. Ja 2) katsotaan työmäärään-ja aikaan tuottaa kyseinen tuote.
Yleisesti puhuttaen, jos tuote on harvassa yhteiskunnassa, sen arvo nousee.
Jos kyseisen tuotteen valmistamiseen tarvittava työvoima on vähissä, sen arvo nousee lisää.
Tämä on perusteoriaa arvosta, josta kuulette taloustieteen parissa. Niin harmittomalta kuin tämä kuulostaakin, otetaanpa nyt huomioon yksi yhteiskunnan vähiten puhutuista, vanhanaikaisista ja negatiivisista toimenpiteistä. Nimittäin, voittomekamismi ja sen suhde laitoksien säilyttämiseen. Yksinkertaisesti, ongelmat ja niukkuus ovat voittoa.
Yhteiskunnallisesti negatiivisia piirteitä aiheuttavia tekoja palkitaan positiivisesti jos se hyödyttää teollisuutta. Mitä enemmän ongelmia ja niukkuutta on, sitä enemmän rahaa voidaan luoda ratkaisuilla.
Mitä enemmän tehokkuutta luodaan yhteiskunnassa, sitä vähemmän on mahdollisuuksia rahansaantiin. Ajattele tätä. Toisinsanoen, ja tämä saattaa kuulostaa kielteiseltä ja töykeältä, mutta on olemassa hyvin vähän olennaista palkintoa, ja siten motivaatiota ratkaista ongelmia joista voi saada voittoa. Rahajärjestelmän luonteeseen kuuluu ongelmien säilyttäminen.
Esimerkiksi,
energia on yhteiskuntamme kulmakiviä. Voisi luulla, että lähes loppuunkäytettyjen öljyvarantojen niukkuutta, joka on yleinen keskustelunaihe tänä päivänä, oltaisiin jo ratkaisemassa, koska yhteiskuntamme on siitä niin riippuvainen, ja siitä on vain haitallisia vaikutuksia. Ei lähimainkaan. Öljy-yhtiöt eivät halua mitään muuta niin paljoa kuin säilyttää niukkuuden. Vuosien 2007/2008 pohdittu öljykupla,
joka sulki kouluja, koulubusseja ja aiheutti valtavasti vaikeuksia alemmille luokille sekä kodinlämmitykselle että kuljetustoimelle, on loistava esimerkki. Jos öljy-yhtiöt tietävät voivansa tehdä enemmän rahaa tuotteensa niukkuudella, taipumus ehdoin tahdoin rajoittaa tuotteitaan ja olla huomioimatta yhteiskunnallisia haittoja tai yksinkertaisesti olla epärehellinen saatavilla olevista resursseista, on todella suuri. Sama koskee valitettavasti jokaista yhteiskunnallista ongelmaa. Kuten ympäristön saastuminen. Mitä enemmän saastuneiksi vesivarannot tulevat, sitä helpommin teollisuus voi korjata ongelman tarjoamalla voittoa tuottavia ratkaisuja. Tämä kasvattaa yrityksien kieroutuneisuutta ja välinpitämättömyyttä ympäristöhuoliin. Mitä enemmän vahinkoa syntyy, sitä enemmän rahaa voidaan siitä ansaita. On yksinkertaista miten peli järjestetään. Ja psykologiset seuraamukset ovat syviä ja sairaita. Otetaan puheeksi lääketeollisuus. Jonka pitäisi olla yksi epäitsekkäimmistä ja edistyksellisimmistä laitoksista mitä meillä on. Kun elämämme laatu usein riippuu siitä. Kuitenkin, meidän täytyy nähdä se todellisuus, että lääketeollisuus, miljoonien työntekijöiden kera, menestyy ihmisten sairauksista. Mitä enemmän ongelmia ratkaistaan sairauksien piirissä, sitä vähemmän rahaa voidaan tuottaa. Esimerkiksi, syöpäteollisuus.
Tämä on massiivinen, vuosittain monia miljardeja keräävä teollisuudenala.
Triljoonien dollareiden ala. Joka lisäksi työllistää suuren määrän työntekijöitä. Oletetaan hetkeksi, hypoteettisesti, että lääke kaikkiin syöpiin löydettiin. Ja hoitomenettely olisi yksinkertainen ja helppo. Toisinsanoen lääketeollisuudella ei olisi enää mahdollisuutta ansaita rahaa sairauksista.
Huomaatko mitä tapahtuisi taloudelle ja lääketeollisuudelle, jos tietylle ongelmalle luotaisiin kestävä ratkaisu? Ja, kun ymmärrät tämän, ajatteletko tosissasi että ratkaisu tähän sairauteen aiotaan tehdä? Sitä kannattaa ajatella. Ja se myös aiheuttaisi kymmenien tuhansien ihmisten irtisanomisen. Tarkoitan, pidä mielessäsi että se on yritys. Sillä hetkellä kun sinulla on työntekijät ja kaikki, vaikka työskentelisit alunperin epäitsekkäästi, silloin kun annat elannon ryhmälle ihmisiä, jotka turvaavat instituution olemassaoloon, yhtäkkiä, motivaatio muuttuu.
Toisella esimerkillä, mitä jos yritys keksisi auton joka kestäisi 80 vuotta ilman huoltoa? Ja kulkisi patteriteknologialla, ilman tarvetta ainaiselle tankkaamiselle? Auton jälleenmyyntihinta olisi käytännössä nolla, ja miljardeja dollareita hävittäisiin kun öljyjä ei tarvitsisi enää vaihtaa eikä autoa huoltaa. Varmasti monet teistä tietävät, että teknologia sähköautojen tekemiseen on olemassa, jotka voivat kulkea 120km/h ja 1600 kilometriä yhdellä latauksella. Voit myöskin tietää että valkoinen talo, Bushin presidenttikauden aikana, jolloin itseasiassa öljykartelli oli vallassa, varmisti että heidän korporaatiojäsenensä öljyteollisuudessa oli suojattu tätä uutta todellisuutta vastaan, pyrkimällä eroon koko ajatuksesta, murskaamalla se. Oikeastaan, ei ole syytä miksei joka ikinen myyty auto olisi nyt sähköllä toimiva. Ne eivät ole koska rahallinen tulos menee aina yhteiskunnallisen kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin edelle. Sanon uudestaan. Rahankeruu menee aina yhteiskunnallisen kehityksen ja ihmisten hyvinvoinnin edelle.
Jos ihmiset eivät voi tehdä rahaa korjaamalla yhteiskunnallisia ongelmia, ne eivät tule korjatuksi. Ajatelkaapa Afrikan kamalaa varattomuutta. Tai vain kovaa vauhtia kasvavaa kodittomuutta ympäri maailman. Mielestäni George Carlin sanoi sen parhaiten: Oletko ikinä huomannut että ainoa metafora meidän yleisessä puhekielessämme ongelmien ratkaisuiksi on julistaa sota sitä vastaan? Meillä on rikoksien vastaista sotaa, syövänvastaista sotaa, huumeiden vastaista sotaa. Mutta oletko huomannut ettei meillä ole sotaa kodittomuutta vastaan? Tiedätkö miksi? Koska siinä ongelmassa ei ole rahaa. Rahaa ei saada kodittomista. Jos löydät ratkaisun kodittomuudelle josta korporaatiot ja poliitikot voivat tehdä rahaa pari miljoonaa per nuppi,
näet Amerikan katujen alkavan puhdistua aika nopeasti!" Yleensä kun puhutaan tällaisista asioista sana "korruptio" tulee mieleen. Useimmat ajattelevat näiden olevan eettisiä ongelmia, mutta onko se todella korruptiota, kun energia-yritykset haluavat rajoittaa tarjontaa,
jotta voivat tehdä siitä rahaa? Onko se todella korruptiota jos yritys haluaa olla välinpitämätön ja säilyttää itsensä yhteiskunnallisen kehityksen kustannuksella? Oikeastaan, ei ole. Se on yksinkertaisesti bisnestä.
Ja tämän haluan tuoda esille. Ja sinun ei tulisi odottaa muuta.
Voittomekanismi luo yrityksille valtaa, joka muodostaa selviytymistä ja varakkuutta suurelle määrälle ihmisiä. Fakta on että vaikka kuinka hyödyllisiä uudet keksinnöt olisivatkaan, niitä katsotaan vihamielisesti jos ne uhkaavat yrityksiä ja taloudellisesti ohjattuja instituutioita.
Tarkoittaen että yhteiskunnallinen kehitys voi olla uhka yrityksille. Joten, toisinsanoen, hyvinvointi, pitkäjänteisyys ja tehokkuus ovat taloudellisen voiton vihollisia. Edistys tieteessä ja teknologiassa, joka voi ratkaista tehottomuuden ja niukkuuden ongelmia kaikkien hyväksi, laittavat nykyiset yritykset palvelemaan tehottomuutta ja niukkuutta. Täten, rahajärjestelmässä, yritykset eivät vain kilpaile toistensa kanssa, ne kilpailevat itse kehityksen kanssa. Siksi yhteiskunnallinen muutos on niin vaikeaa rahajärjestelmässä. Toisinsanoen, yrityksellinen rahajärjestelmä kieltäytyy muutoksesta. Ei ole mahdollista ylläpitää yhteiskunnallista käytäntöä jossa rahaa tehdään tehottomuudesta ja niukkuudesta, ja olettaa nopeaa, uusien yhdistymisten saapumista joka poistaisi nuo ongelmat. Tiedän toistavani itseäni, mutta useimmat eivät ymmärrä tätä. Ja haluan tehdä asian täysin selväksi. Noniin, en halua viettää liikaa aikaa rahajärjestelmä-aiheessa koska kuten mainitsin, se oli edellisen luentoni aihe.
Kuitenkin haluaisin nopeasti tuoda esille kaksi tärkeää asiaa.
Ensimmäinen taloudellinen todellisuus jolle koko maailmantalous pohjautuu on "syklinen kulutus". Ainoa tapa jolla järjestelmä voi toimia on että rahaa on jatkuvasti liikkeessä. Rahaa täytyy olla jatkuvassa liikkeessä yhdestä osallisesta toiseen, ylläpitääkseen niin sanotun "taloudellisen kasvun". Tämä tehdään pysyvän tai syklisen kulutuksen kautta johon käytännössä osallistuu kaikki yhteiskunnassa. Työpaikat ovat täysin riippuvaisia tuotteiden kysynnästä. Jos tavaralle ja palvelulle ei ole kysyntää, sitten ei ole kysyntää työvoimaan ja siten rahan kierto pysähtyisi.
Tämä tarkoittaa taas että tehottomuus tuottaa voittoa. Koko järjestelmä tarvitsee ongelmia toimiakseen. Tämä ei ole pelkästään halvaannuttavaa
vaan se myös luo kauhistuttavan määrän asiatonta ja ääretöntä resurssienhukkausta.
Toinen näkökohta jonka haluan tuoda esille, joka on paljon laajempi, liittyy rahajärjestelmän pelin koko luonteeseen ja sen käyttöön historiallisesti ja keskeisesti. Kaikki järjestelmät tänäpäivänä, niin kapitalistinen, sosialistinen tai kommunistinen, perustuvat rahalle. Raha tekee mahdollisuudet mahdolliseksi järjestelmässä. Vapaan kaupan kapitalismi on tämän päivän vallitseva taloudellinen uskonto. Sanon uskonto, koska mitä tulee kulttuuriseen käsitykseen tästä aiheesta, vain muutamilla näyttäisi olevan kyky pohtia muitakin vaihtoehtoja yhteiskunnalliselle toiminnalle. He ovat täysin iskostettuja. Vapaakauppa käytännössä voidaan määritellä seuraavanlaisesti; Markkina jonka toimintaa ja vaatimuksia ei säännöstele muuta kuin valtion kilpailukäytännöt ja oikeudet, fyysistä ja älyllistä omaisuutta ylläpidetään. Huomaat sen sanovan "ei säännöstele muuta kuin valtion kilpailukäytännöt." Toisinsanoen, ei ole olemassa täysin vapaata markettia. Tiedän että suurin osa meistä tietää tämän, mutta halusin tuoda sen esille. Joten täysin vapaata markettia ei voi olla olemassa
ilman järjestelmän itsevaltaista tuhoamista. Miksi? Koska vapaakaupan perusta harjoittaa, tarkoittaen oman edun mukaista harjoitusta, ja strategista kaupanjaon hankintaa, pelin strategia voi ainoastaan johtaa monopoleihin ja kartelleihin. Tämä on koko motivaation perusta. Ja on hassua kuinka kommunismi tänäpäivänä kieltää tämän.
Esimerkiksi, sanotaan että haluan avata elektroniikkaliikkeen suhteellisen pieneen kaupunkiin. Sanotaan että tänne Fairfieldiin, Iowaan.
Ja samaan aikaan siellä on kolme muuta kauppaa samalla alueella.
Joten joudun kilpailemaan heidän kanssaan. Ajan kuluessa, työskentelen tehostaakseni kilpailukykyisiä strategioita, ja vähennän kustannuksia niin,
että liikkeestäni tulee hallitseva, kaikkein edullisin elektroniikkatavaran myyjä. Ja jokainen kaupunkilainen kerääntyy kaupalleni tavarani takia.
Tähän mennessä, kaksi viereistä kauppaa on lopettanut toimintansa ja jättänyt kaupungin. Joten tässä vaiheessa alueella on enää minun kauppani ja yksi kilpailija. Kaksinkamppailu. Nyt kun olen saanut niin hyvin voittoa, voin tehdä ratkaisevan päätöksen. Päätän yrittää hankkia tai ostaa sen toisen kilpailevan yrityksen. Vaikuttaa järkevältä, eikö? Yrityskauppaa tapahtuu kokoajan. Ja he suostuvat. Joten minä ostan sen kaupan, laitan logoni siihen ja boom! Minulla on alueellinen monopoli. Samalla tavalla, oletetaan etten ostanut sitä toista kauppaa, mutta mieluummin aloin heidän kaveriksi ja minusta tuli heidän liikekumppani. Ja me löysimme tiemme työskennellä yhdessä ja menestyä ilman kilpailullista tapaa. Vaikuttaa loogiselta, eikö? Mutta arvatkaa mitä? Nyt minulla on kartelli. Toisinsanoen, liiketoiminta perustuu pelistrategialle jonka avulla pyritään saamaan kaupanjakoa ja siten voittoa. Täten se on luonnollista hakea oman lohkon tai teollisuudenalan valta-asemaa. Ja korkein asema on monopoli ja kartelli.
Se on vapaakaupan luonnollinen kehityssuunta tulla mahdollisimman hallitsevaksi ja vahvaksi.
Mutta se ei lopu siihen. Ja olen varma että suurin osa tässä huoneessa ymmärtää korporaatioiden eduskunnallista lobbaamista. Sitä pidetään täysin normaalina. No, mitä on taloudellinen lobbaaminen? Lobbaaminen on valtion prostituutiota, edesauttaakseen korporaatio-yritysten helpotusta ja asemaa. Toisinsanoen, jos maksat pari eduskunnan miestä tukemaan sinun yrityksesi asiaa, silloin olet turvannut asemasi taloudellisesti. Sama asia koskee kampanja-avustuksia. Nyt ihmiset sanovat sen olevan korruptiota. Ei, ei ole. Se on vapaankaupan tekosia. Mitä muuta oletat?
Rahajärjestelmässä ei ole sellaista asiaa kuin puolueeton hallitus. Se on mahdotonta. Koko järjestelmä pohjautuu rahaan ja tuloihin. Joten miksi ajattelet että mitään rajoja ikinä piirrettäisiin? Me näemme tätä eettistä argumenttia päivittäin, ja arvaa mitä, se ei ole ikinä toiminut, eikä tule toimimaan. Vaikutusvalta ja täten korruptio on järjestelmämme luonnollisia sivuilmiöitä. Sitä pitäisi olettaa tapahtuvan. Oikeastaan, viedään tätä ajatusta eteenpäin. Kautta historian, on ollut valtakuntia toistensa jälkeen.
Joista jokainen työskenteli turvatakseen maan-ja resurssien hallinnan. Keskeisin syy sotaan on resurssit, voitot, empiirinen valta ja monopolien liikevaihto. Hallitukset eivät keskeisesti eroa korporaatioista mitä tulee omaan etuun. Yhdysvaltojen tunkeutumista Irakiin voidaan pitää vihollisen korporaation aikaansaamana. Kaikista naiivimmeimmatkin yksilöt tänäpäivänä tietävät ettei sillä ollut mitään tekemistä ydinaseiden, vapauden tai demokratian kanssa. En edes halua työstää tätä aihetta, tämä ei ole mieluinen aihe. Se ei ole edes muodissa. Olemme niin tottuneita tämän tasoiseen korruptioon että katsomme asiaa toiselta kantilta. Kuitenkin haluan tehdä selväksi mistä sodissa on kyse jos teillä ei ole mitään estettä sille. Siinä on kyse resurssien valtaamisesta, teollisista voitoista ja empiirisestä leviämisestä. Kaksinkertaisesti medal of honour-mitalin saaneen majuri General Smedley D. Butlerin sanoin:
"Sota on huijaus. Se on aina ollut. Se on mahdollisesti vanhin, parhaiten tuottava, varmasti rajuin. Se on ainoa kansainvälinen ala. Ja se on ainoa missä voitot merkitään dollareissa ja häviöt kuolemissa." On tärkeää tuoda esille että tänäpäivänä voiton tavoittelu markkinajärjestelmässä saa aikaan toisenlaisen muodon valtakunnasta. Korporaatiovaltakunta. Pohjautuen talousliitoksiin liiketoiminnan sopimuksien kautta. Tätä kutsutaan globalisaatioksi. Mielestäni Jim Garrison, State of the world -foorumin presidentti, sanoi sen aika ytimekkäästi;
"Kumulatiivisesti otettaen koko maailman yhdentyminen, erityisesti taloudellisen globalisaation ja myyttisen "vapaan kaupan" kapitalismin termein se edustaa todellista imperiumia. Muutamat ovat kyenneet pakenemaan Maailman Pankin "rakenteellisia asetuksia" ja "ehdollisuuksia", Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) tai Maailman Kauppajärjestöä (WTO), nuo ovat kansainväliset talouden instituutiot jotka puutteellisesti vieläkin määrittelevät mitä taloudellinen globalisaatio tarkoittaa. Niin kuin globalisaation vallankin, todennäköisesti elinaikanamme tulemme näkemään, vaikkakin epätasaisesti, kaikkien maailman kansallisten talouksien yhdentymisen yhdeksi globaaliksi vapaankaupan järjestelmäksi." Täten imperiumin. Järjestelmällä on taipumus luoda maailman monopoli. Se on luonnollinen vapaankaupan ideologian menetelmä ja filosofia. Sitä tämä ideologia aiheuttaa. Toivon tämän olevan selvää. Se perustuu strategiselle hallinnalle, ja nyt on ihmisten aika ymmärtää se. Se ei perustu vapaudelle. Se perustuu valtaamiselle.
Yhteiskuntamme toimivuus on luonnollisesti itsevaltainen. Ei ole olemassa eettistä liiketoimintaa. Etiikka ja kilpailu ovat yhteensopimattomia. Erityinen oman edun hakeminen on täysin epäeettistä kaikissa sivistysyhteiskunnissa. Johtaen ainaisiin konflikteihin ja riistoon.
Epärehellisyys on tapakäytäntö jokaisella tasolla. Suoraan sanottuna, miten kukaan voi järkeistää, että tasapainoinen, rauhanomainen, kestävä ja tuottava maailma voisi ikinä syntyä avoimesta kilpailusta, kansalaisten kilpailusta toisiaan vastaan töiden takia, korporaatioiden taistelusta toisiaan vastaan markkinaosuuksista, hallituksien taistelusta toisiaan vastaan taloudellisen valta-aseman takia, eikä koskisi minua. Me elämme halvaannuttavassa, irtaannuttavassa mainostuksessa, itseään syleilevässä yhteiskunnassa joka tuottaa loisia ja prostitoituja. Jokainen meistä on pakotettu rahajärjestelmän luonteen takia alistavaan asemaan. Joko työntekijäksi tai asiakkaaksi. Tehtävä on ansaita rahaa, ei palvella yhteiskunnallista kehitystä. Me syövytämme ja käytämme hyväksemme.
Surullista kyllä, ainoastaan silloin sattuu yhteistyötä näkemään, siitä asti kun systeemi kehitettiin, kun omaamme yhteisen vihollisen.
Tarkoitan, kun tietyt joukot taistelevat toisiaan vastaan. Täten yksi korporaatio työskentelee taistellakseen toista korporaatiota vastaan. Yliote on epärehellisyyttä. Toivon että jokainen ymmärtää tämän. Mennään eteenpäin.
Haluaisin tuoda esille vielä muita nyky-yhteiskunnan kulttuurisesti keskeisiä piirteitä, Institutionaalisia ja ideologisia, joista harvoin keskustellaan kokonaisvaltaisesti. Tämä tulee olemaan hieman yleistettyä,
mutta haluaisin näyttää kuinka näiden käytäntöjen moraalisuus on joko vanhanaikainen, saastunut, oman edun tavoittelun ja rahajärjestelmän takia, tai yksinkertaisesti huomiotta jätetyt ongelmien ytimet, joita nämä käytännöt yrittävät ratkaista. Neljä näkökohtaa ovat;
1) Lait, oikeudet ja paperiset julistukset.
2) Turvallisuus.
3) Hallitus
4) Aktivismi ja ns. "etiikat".
Lait, oikeudet ja paperiset julistukset. Yhteiskunnassa, hallitus yrittää kontrolloida ihmiskäyttäytymistä lakien uhkauksilla. Pientä tarkastelua on annettu "rikollisen käyttäytymisen" syihin. Tai pahennusta herättävään käyttäytymiseen. Jos henkilö pidätetään varastamisesta,
hyvin pientä huomiota annetaan ympäristön vaikutuksille jotka saivat aikaan alunperin kiinnostuksen varastaa. Motivaatio. Onko äiti, joka varastaa ruokaa ruokkiakseen nälkiintyvän perheensä, rikollinen? Ei. Hän tekee mitä on tehtävä. Kun huomaamme tämän tosiasian, että me ihmisinä
emme ole todella mitään muuta kuin eläimiä, ja toimimme saman käyttäytymisellisen perustan kanssa, ja taas, pyydän anteeksi tätä kaaviota, mutta minun pitää käyttää sitä tehdäkseni vertauksen. Fakta on että toimimme saman käyttäytymisellisen perustan kanssa useimpien lajien kanssa. Näemme että on epäloogista ja vastuutonta käsitellä ihmisen käyttäytymistä yhteiskunnallisen olosuhteen ulkopuolelta. 90-luvun alkupuolella tehtiin tutkielma nimeltä "The Merva Fowles". Siitä nähtiin että 1% työttömyyden kasvusta syntyi huomattavaa rikollisuuden kasvua. Tämä näyttää kuinka "rikollinen käyttäytyminen" liittyy suoraan taloudelliseen olosuhteeseen. Sen ei pitäisi olla mikää ihme että suurin osa vankiloiden ihmisistä tulee huonoista yhteiskunnallisista ja taloudellisista olosuhteista.
Yhteiskunta muodostaa käyttäytymisen. Erityisesti niukkuuden. Ja vuosi vuoden jälkeen vankien määrä kasvaa. Samoin myös lakien määrä.
Täten on selvää että jokin ei toimi oikein, jokin ei toimi, jotain on väärin.
Jos järjestelmä olisi edistysmielisesti, ihmisten hyvinvointiin perustuvasti johdettu, me voisimme nähdä rikoksien ja vankien määrän pysyvän laskun.
Lakien vähenemisen. Oikeastaan, tuottavan ja vakaan järjestelmän tavoite
voisi olla vankiloiden, poliisin ja kaikkien edellä mainittujen ongelmien eliminointi. Mielestäni Lisa Simpson sanoi sen parhaiten;
- Ja tuo on Känni-Tankki. Ja tämä on äidin pöytä.
- Äiti minä tiedän että tarkoituksesi on hyvä, mutta eikö poliisi ole suojeleva valta joka ylläpitää eliitin pysyvää hyvinvointia? Eikö meidän pitäisi korjata yhteiskunnallisten ongelmien ytimet sen sijaan että heittelemme häiritseviä ihmisiä täysiin vankiloihin?
- Katso Lisa! Se on McGriff, rikoskoira!
- Tämä tuo meille turvallisuuden käsityksen nyt.
Syyskuun 11. päivän iskuista lähtien turvallisuuden määrä on tullut hulluksi ja järjettömäksi. Suuret ihmismäärät, etenkin Yhdysvalloissa, ovat nyt neuroottisesti pakkomielteisiä turvallisuuteen. Väkivaltaisen ihmiskäyttymisen ratkaisu on ilmeisesti enemmän poliiseja, enemmän kameroita ja vähemmän vapautta. En tykkää särkeä tätä, mutta jos joku oikeasti haluaa tappaa sinut, räjäyttää lentokoneen, ostoskeskuksen
tai tehdä mitä haluaa, pohjimmiltaan väkivaltaisesti. Vapauttaa myrkkykaasua metrossa. He kyllä löytävät tien sen tekemiseen. Mikään turvallisuustaso ei ikinä estä sitä. Täten se logiikka on väärin. Se on mahdotonta, ja koko turvallisuuden perusta on täysin ongelmien ratkaisumenetelmien vastaista. Todellinen turvallisuus tulee yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta. Osoittamalla ympäristöä, syitä tai ihmisen väärinymmärtämistä. Tämä kaavio näyttää viimeiset kaksisataa vuotta. Y-akseli näyttää elinajanodotuksia ja X-akseli näyttää keskimääräiset tulot. Jokainen kupla on valtio. Koko näyttää asukasluvun ja väri maanosan. Avain on oikeassa yläkulmassa. Huomaat että 1800-luvun elinajanodotus oli alle 40 vuotta kaikissa maissa ja tulot olivat alle 3000$.
Nyt, haluan teidän kiinnittävän huomiota eroavaisuuteen, erityisesti tuloissa, kun selaamme tätä läpi ajan. Huomaat että elinajanodotus ja varakkuus on noussut yleisesti. Mutta mitä me näemmekään useimmiten?
Näemme valtavaa ja kasvavaa taloudellista eroavaisuutta. Esimerkiksi Afrikka, on jätetty pölyttymään länsimaisten valtioiden toimesta. Siirryimme tästä tähän. Taloudellinen eroavaisuus on todella kasvussa. Miksi tuon tämän esille? Muutamat osapuolet on tehneet tutkimuksia. Yksi näistä on Richard Wilkinson, Nottinghamin yliopistosta, Englannista. Joka on näyttänyt vahvan siteen rikoksien ja tulojen eroavaisuuden välillä. Ei absoluuttista tuloa. Mutta eroavaisuus itse. Se on psykologista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on maailman suurin tulokuilu, ja tottakai olemme myös maailman varakkaimpia, mietin miksi meillä on maailman suurimmat vankilaväestöt? Miksi niin paljon vääristymistä? Sen mahdollistaa tämä suunnaton taloudellinen osittaminen. Tämä kaava näyttää kasvavan, jaetun eriävyyden korkeiden ja matalempien luokkien välillä. Kun alemmat luokat pysyvät tyypillisesti köyhänä, aukko korkeiden ja keskiluokkien välillä kasvaa laajasti. Uskon että tämä on pääsyy rikoksien kasvuun koko planeetalla. Kasvavan vankimäärän ja rikoksien välillä näyttäisi olevan selvä yhteys. Mitä enemmän tulojen eroja, sitä enemmän rikoksia. Se näyttäisi tulevan ns. "psykososiaalisesta stressistä". Joten, takaisin pääpointtiini,mitä tulee turvallisuuden käsitykseen, mielestäni yksi tärkeimmistä asioista jota meidän pitäisi harkita on pienentää tuloeroja globaalisti. Toisinsanoen, mielestäni mitä enemmän epätasa-arvo kasvaa, sitä enemmän maailma oireilee ja oireilu kasvaa moninkertaisesti. Nyt siirrytään paperisiin julistuksiin. Tänä päivänä käytämme paperilappuja osoittamaan mitkä henkilön oikeudet ovat. Ja aivan kuten laitkin, ne ovat asenteellisia, keinotekoisia keitoksia joilla yritetään ratkaista ilmeneviä ongelmia laittamalla sanoja paperille. Oikeudet ovat keksitty itsemme suojelemiseksi negatiivisilta, yhteiskunnan sivuoireilta. Ja taas, sen sijaan että yrittäisimme ratkaista ongelmia, me keksimme näitä paikkauksia ja laitamme ne paperille. Tämä ei toimi, ei ole ikinä toiminut.Kiistämättömiä oikeuksia ei ole olemassakaan muuta kuin sen kulttuurin sisällä, joka niin on päättänyt. Keksimme kaiken päästämme! Sen takia vapauksien täytyy olla sisäänrakennettuna yhteiskuntajärjestelmään,
eikä epämääräisinä viittauksina paperilla.
Otetaan klassinen esimerkki: se kuuluisa kymmenen käskyä. "Älä varasta. Älä tapa." Miksi? Nämä ovat puuttelliset tiedot omanneiden ihmisten pinnallisia ilmauksia. Ihmisten, jotka eivät ymmärtäneet syyn ja seurauksen todellisuutta. Näiden käskyjen kertominen ihmisille ei ole liiemmin auttanut. Moraali on tyhjä ajatus vailla käytännöllistä tarkoitetta. Älyllinen käsky olisi jotain tähän tapaan: Muokkaa käyttäytymistäsi ja yhteiskuntaa jatkuvasti niin, että minimoit taantumukselliset taipumukset, jotka johtavat epätoivottaviin seurauksiin kuten varkaus ja murha. (Peter Josephin evankeliumi...)
Sama pinnallisuus ja epäolennaisuus koskee kaikkia oikeuksien julistuksia joka maassa. USA:n kansalaisoikeudet yrittävät varmistaa tietyt vapaudet ja suojan pelkällä paperilla, jossa on tekstiä. Vaikka ymmärrän tämän asiakirjan arvonja että se oli aikoinaan omassa kontekstissaan nerokas, se ei poista sitä totuutta, että se on pelkästään yhteiskunnallisen tehottomuuden tuote. Toisinsanoen, lakien ja oikeuksien julistaminen on oikeastaan yhteiskunnan epäonnistumisen hyväksymistä. Niin monet ihmiset ovat nykyään "isänmaallisissa" ja "vapauksellisissa" liikkeissä. Tiedän monen pitävän tästä. Olen monien tästä pitävien ihmisten ihailija, osittain, koska uskon sille olevan paikkansa. Mutta tämä dokumentti ei ole Amerikan "pelastaja". Monet ihmiset näyttävät uskovan että Yhdysvallat ovat olleet jossain maagisessa asemassa, tavalla tai toisella. Ehkä silloin kun teurastimme kaikki meksikolaiset ja intialaiset varastaaksemme maan.
Tai silloin kun perustuslaki kirjoitettiin, rikkaiden valkoisten toimesta,
jossa ainoastaan 10% koko valtion väestöstä pystyi äänestämään. Onko tämä kansan valitsema hallitus?
Eteenpäin. Selitän teille, mitä oikein puhun. Neljäs perustuslain lisäys selittää, kuinka ihmisillä on "suoja asiattomia etsintöjä ja takavarikointeja vastaan". Tämä julistus on Yhdysvaltain perustuslain lisäyksessä määritelty termillä "syytä epäillä". Mitä on "syy epäillä"? Ainoa tapa ratkaista tämä on löytää toimiva, laillinen määritelmä joka on hyväksytty. Yleinen todennäköisen syyn määritelmä tässä kontekstissa on: Järjevä uskomus että henkilö on tehnyt rikoksen. Joten tarkenne on nyt järkevä, eikö?
Tätä kutsutaan usein "reiluksi". Ei liiallinen tai törkeä.
Okei, sitten siirrytään sanaan "liiallinen". Toivon että ymmärrätte pointtini.
Se on semanttisesti merkityksetön, joten siihen ei voi luottaa. Yhteenkään niistä ei voi luottaa. Toisinsanoen, lailliset määritelmät eivät ole mahtavia.
Kaikki lakimuutokset ovat tulkinnan päähänpistoja ja siksi niitä käytetään hyväksi poliisin, kotimaan turvallisuuden ja verohallituksen toimesta päivittäin.
Takaisin alkuperäiseen pointtiini. Oikeuksia ei ole olemassa, kun suosituksia voidaan muuttaa jos halutaan. Neljäs lakimuutos on kokeilu yrittää suojella ihmisiä valtionvallan hyväksikäytöstä. Tämä on selvää.
Mutta se välttelee todellista asian ydintä, joka on; Miksi valtiolla olisi intoa tutkia ja takavarikoida alunperinkään? Kuinka poistat ne mekanismit jotka luovat sellaista käytöstä? Meidän täytyy kiinnittää huomiota todelliseen aiheuttajaan. Ja selventääkseni asiaa, en väitä että lakeja, oikeuksia ja sellaisia ei tarvittaisi nyt. Niitä tarvitaan. Mutta meidän täytyy keskittyä itse ongelman ratkaisemiseen. Ja kaikille nationalisteille siellä, en ole hyökkäämässä USA:n perustuslakia vastaan. Se ei ole ratkaisu ja on naiivia ajatella että tällä dokumentilla olisi niin paljon merkitystä. Niin, ihannoin sellaisia ihmisiä kuin esim. Ron Paul ja Dennis Kucinich. Uskon että heidän työlleen on paikkansa mutta, se ei ole ratkaisu. Yhdysvaltojen historia on samanlainen kuin minkä tahansa muun valtion. Se on petoksen, huijauksen ja korruption historia. Ei ole mitään mihin palata, koska rehellisyys ei ollut siellä alunperinkään. Meidän täytyy liikkua eteenpäin, ei taaksepäin.
Ja tämä tuo meidän aiheeseen "hallitus".
Kaikki hallitukset tänäpäivänä, huomasit sitä tai et, ovat institutionaalisia diktatuureja. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä vallan monopoleja. Ja tämänpäivän demokratia on yksinkertaisesti peli jota on pelattu, jolla annetaan kansalle illuusio hallinnasta. Ihmiset luulevat omaavansa vaihtoehdon nykyjärjestelmässä koska voivat painaa äänestyskoneen nappulaa ja laittaa jo ennalta valitun henkilön valtaan. Kun tämä henkilö on vallassa, kansalla ei ole enää käytännössä mitään vaihtoehtoja. Äänestitkö pankkien pelastamisesta? Äänestitkö presidentin uudesta kabinetista?
Äänestitkö verojen noususta? Äänestitkö minne valtatiet, energialaitokset tai muut infarstruktuurit menevät? Äänestitkö Afganistanin ja Irakin sodista?
Joten missä on osallistumisesi?
Osassa kolme, me keskustelemme kuinka todellinen demokratia voisia toimia, ja se ei ole henkilöiden valintaa, se on ideoiden valintaa. Meidän täytyy ymmärtää että tämän päivän hallitus ei ole asemassaan kansan hyvinvoinnin takia, vaan pikemminkin heidän laitostensa ja valtansa säilyttämiseksi. Niinkuin kaikki muutkin instituutiot rahajärjestelmässä.
Hallitus on rahajärjestelmällinen tempaus taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen hallitsemiseen, ja sen metodit pohjautuvat ensisijaisesti itsensä säilyttämiseen. Hallitus voi ainoastaan luoda lakeja korvaamaan synnynnäistä jakamattomuuden puutetta. On myös tärkeää tuoda esille, että suurin osa poliitikoista on tosiasiassa lakimiehiä. Enemmistö hallituksen pelaajista tulee lain maailmasta. Ja todellisuudessa heillä ei ole todellista koulutusta tai ymmärrystä yhteiskunnallisen toiminnan pohjasta. Voiko lakimies tulla korjaamaan teidän kodinlämmitys koneiston? Voiko lakimies organisoida energialaitoksen jollekin alueelle? Ei. Lakimiehet ja poliitikot eivät yksinkertaisesti ole koulutettuja ratkaisemaan todellisia ongelmia.
He ovat koulutettuja ratkaisemaan keinotekoisia järjettömiä ongelmia jotka ovat järjettömän yhteiskuntamme sivuoireita. Toisinsanoen, yhteiskunta on oikeasti tekninen luomus. Sanon uudestaan. Yhteiskunta on tekninen luomus. Muodostuen infrastruktuureista, resursseista ja hallinnosta.
Yhteiskunta on teknologinen rakennelma. Republikaani, demokraatti, ne ei tarkoita mitään. Jos oikeasti haluat nähdä toimivan yhteiskunnan sinun pitää huomata että tiede ja teknologia ovat tärkeitä tekijöitä jotka säätää koko yhteiskunnallisen organisaation mekanismin. Joten niille, jotka opiskelevat noita määritteitä, pitäisi antaa, ei hallita mutta pitäisi antaa eturintama osallistumisessa. Siten vaikutusvallan eturintama voisi sanoa:
"Hei! Tiesitkö että voimme ruokkia ja pukea kaikki ihmiset Afrikassa ja kolmannessa maailmassa. Teknisesti me voimme". Mutta valitettavasti vaikutusvaltaiset menevät mukaan korporaatioiden ja täten hallituksen byrokratiaan ja tottakai hallitukset sanovat "ei meillä ole rahaa tuohon."
Kysymys ei ole ikinä ollutkaan "onko meillä rahaa?" Kysymys on aina ollut "onko meillä resursseja ja teknologista osaamista?" Viimeinen aihe jonka haluan tuoda esille tässä osassa liittyy aktivismiin ja aktivismin perinteisiin kaavoihin joita olemme nähneet historiassa ympäri maailman. Tämän päivän maailmassa on lukemattomia hyvänaikeisia ihmisiä sekä aktivistijärjestöjä jotka yrittävät parantaa maailman lukemattomia ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Ikävä kyllä vain harva heistä tarjoaa todellisia, pitkäkestoisia ratkaisuja. Ne, jotka tarjoavat ratkaisuja,
pohjustavat usein ratkaisunsa tietyn yhteiskunnallisen laitoksen poistamiseen. Heidän taktiikallaan on taipumusta sisältää uusia läkisäädäntöjä, ja he aina vaativat etiikkaa ja vastuullisuutta. Vain vähän huomiota annetaan yhteiskunnan rakenteen pohjaan. Taistelu ja protestointi korporaatioita, korruptuneita korporaatiolaitoksia vastaan ja rahan tavoittelu yhteiskunnalta kun yritetään vähentää tuollaisia trendejä, on tyypillinen tapa. Se on yleisesti todella arvostettu tapa. Se ei kuitenkaan tuo pitkäkestoista muutosta. Olen todella kiitollinen tälläisestä toiminnasta, mutta vaikuttaako se oikeasti?
Mitä tulee korruptioon, köyhyyteen, välinpitämättömyyteen ympäristöä kohtaan, ihmisten hyväksikäyttöön ja kaaokseen maailmassa, loistava oivaltaminen on, että suurin osa näistä ongelmista ei ole tietyn yrityksen,
jonkun pahan eliittijoukon tai jonkun hallituksen lainsäädännön synnyttämiä. Nämä oireet ovat pohjan, perustuksen ongelmia. Oikea pulma on ihmiskäyttäytyminen ja ihmiskäyttäytymistä muodostaa yhteiskunnalliset selviytymiseen tarvittavat ja vaaditut mallit. Olemme yhteiskuntamme tuotteita. Fakta on, että se on yhteiskunnan perusta, pohja ja täten meidän ympäristön vointi joka on aiheuttanut sairasta ilmapiiriä jota näet ympärilläsi. Todella harvoin mikään aktivistijärjestö tänäpäivä
ota huomioon sitä mahdollisuutta, että ehkä ongelma on itse yhteiskunta.
Ratkaiseva tosiasia on, että me voimme viettää lopun aikamme olemassaolosta yrittämällä talloa muurahaisia jotka mystisesti vaeltaa jääkaappimme alla järjestäen ansoja, eli lakeja. Tai voimme siivota pilaantuneen ruuan sen takana, mikä aiheuttaa muurahaisten tulon alunperin.
